10.11.2019
Tuli nyt tarve avata kehonhallinnan tärkeyttä, koska se tuntuu olevan niin useille vielä epämääräinen ja vaikeasti hahmotettava asia.
Olen itse käynyt balettikoulun aikana, kun kehonhallinnallisista asioista puhuttiin tyyliin ”Muista avata kantapää!”, ”Selkä suoraksi! Olkapäät alas!” ja jokainen toimi parhaan kykynsä mukaan, siten kuin sen ymmärsi. Se oli ajan henki. Malli oli juurtunut niin vahvasti osaksi omaa työskentelyäni, etten myöhemmin baletin ammattilaisenakaan asiaa kummemmin pohtinut. Eikä tullut juurikaan tarvetta, sillä vaikka olin erittäin työllistetty myös solistisena tanssijana, selvisin koko urani käytännössä vammoitta.
Olen varma, että lapsuuteni ajan liikunnallisuus niin arjessa kuin harrastuksessa tuki kehonhallinnallista kehitystäni. Nykyaikana, jolloin vapaa liikunta lasten arjessa (kinoksissa kahlailu ja isojen lumipallojen pyörittely, puissa kiipeily jne. 😉 ) on jäänyt pois tai ainakin vähentynyt ratkaisevasti, ollaan edelleen tilanteessa, jossa liikkeen ulkoinen muoto hämää luulemaan, että treenaus on tehokasta. Ja kehitys pysähtyy…
Kehonhallinnan ydin on vartalon syvissä lihaksissa. Karkeasti sanottuna syvät ydintukilihakset antavat keholle vakauden, stabiliteetin, ja pinnalliset liikkumisen. Ydintukilihasten tehtävä on antaa keholle, erityisesti lantiolle, pohja sen optimaaliselle linjaukselle, jonka ansiosta lihasketjut saadaan koordinoitua toimimaan niin, että liike on vakaa, voimakas, muodossaan linjakas, lihasvoiman kannalta taloudellinen… just name it…
Montako piruettia pystyt laadukkaasti pyörimään treenitunnilla? Puolikkaan? Satunnaisesti 1-2? Ihmetteletkö, missä mättää? Miksi kehitystä ei tapahdu, vaikka treenaat vuodesta toiseen? Jos yhden jalan relevé on mielestäsi vain pohjetta rasittava/vahvistava nousu puolivarpaille, kannattaa miettiä uudestaan! Paneudutko koskaan oikeasti siihen, missä asennossa seisot? Relevéhän lähtee keskivartalon asennosta, sen linjauksesta ja vakaudesta, jonka ansiosta kykenet seisomaan puolivarpailla tasapainossa, riippumatta siitä, missä asennossa toinen jalka milloinkin on.
Miettikääpä asiaa! 🙂
Terkuin, Arja
ArTe Dance 