
10.11.2019
Tuli nyt tarve avata BLOGISSANI kehonhallinnan tärkeyttä, koska se tuntuu olevan niin useille vielä epämääräinen ja vaikeasti hahmotettava asia.
Olen itse käynyt balettikoulun aikana, kun kehonhallinnallisista asioista puhuttiin tyyliin ”Muista avata kantapää!”, ”Selkä suoraksi! Olkapäät alas!” ja jokainen toimi parhaan kykynsä mukaan, siten kuin sen ymmärsi. Se oli ajan henki. Malli oli juurtunut niin vahvasti osaksi omaa työskentelyäni, etten myöhemmin baletin ammattilaisenakaan asiaa kummemmin pohtinut. Eikä tullut juurikaan tarvetta, sillä vaikka olin erittäin työllistetty myös solistisena tanssijana, selvisin koko urani käytännössä vammoitta.
Olen aivan varma, että lapsuuteni ajan liikunnallisuus niin arjessa kuin harrastuksessa tuki vahvasti normaalia kehonhallinnallista kehitystäni. Nykyaikana, jolloin normaali liikunta arjessa (kinoksissa kahlailu ja isojen lumipallojen pyörittely, puissa kiipeily jne. 😉 ) on jäänyt pois, tai ainakin vähentynyt ratkaisevasti, ollaan edelleen tilanteessa, jossa liikkeen ulkoinen muoto hämää luulemaan, että treenaus on tehokasta. Ja kehitys pysähtyy…
Kehonhallinnan ydin on vartalon syvissä lihaksissa. Karkeasti sanottuna syvät ydintukilihakset antavat keholle vakauden, stabiliteetin, ja pinnalliset liikkumisen. Ydintukilihasten tehtävä on antaa keholle, erityisesti lantiolle, sen optimaalinen linjaus, jonka ansiosta lihasketjut saadaan koordinoitua toimimaan niin, että liike on vakaa, voimakas, muodossaan linjakas, lihasvoiman kannalta taloudellinen… just name it…
Montako piruettia pystyt laadukkaasti pyörimään treenitunnilla? Puolikkaan? Satunnaisesti 1-2? Ihmetteletkö, missä mättää? Miksi kehitystä ei tapahdu, vaikka treenaat vuodesta toiseen? Jos yhden jalan relevé on mielestäsi vain pohjetta rasittava nousu 1/2varpaille, olet väärässä! Mietitkö koskaan oikeasti, missä asennossa seisot? Relevéhän lähtee keskivartalon asennosta, sen linjauksesta ja vakaudesta, jonka ansiosta kykenet seisomaan 1/2varpailla tasapainossa, riippumatta siitä, missä asennossa toinen jalka milloinkin on.
Miettikääpä asiaa! 🙂
Terkuin, Arja
PS. Jatkoblogissani perustelen, miksi kehonhallinta on avain puhtaaseen tanssitekniikkaan.